Katjaana Palviainen

Tulin tänne ja jäin – Katjaanan lista 

Katjaana Palviainen muutti vuonna 2020 Eimisjärvelle perheensä kanssa. 

– Enää en voi edes kuvitella asuvani muualla! hän sanoo nyt.

Syvällä maaseudun rauhassa asuminen, mutta luonnon keskellä aktiivisesti eläen on Katjaanalle sopiva elämäntyyli. Hän kertoo, että joskus hänellä saattaa karata lapasesta suolla lakkojen perässä rämpiminen, kanojen määrän lisääntyminen tai vaikka kanttarellien keruu "sienimuhennoskoiran" kanssa. Katjaanan elämän rikkaus onkin juuri se, että innostus vie hänet mennessään ja Tuupovaarassa kaikenlaiset "kotkotukset" voi toteuttaa. Lisäksi hänellä on taito sopeutua olosuhteisiin ja asennoitua vastoinkäymisiinkin niin, että aina löytyy toivonpilkahdus.

Katjaana metsästää, lenkkeilee, vaeltaa, pyöräilee, hiihtää ja potkukelkkailee perheen koirien kanssa. Laumaan kuuluvat myös kissat, kanat ja ankat, joskus porukka on saattanut melkein huomaamatta kasvaa kanilla, lampaalla tai parilla kalkkunalla. Onkiminen ja tonkiminen eli kalastus ja kasvimaan hoito kuuluvat Katjaanan kuvioihin. 

Paremmat harrastus- ja eläintenpitomahdollisuudet olivatkin Katjaanan poppoolle tärkeä syy muuttaa Joensuun Heinävaarasta Eimisjärvelle vielä enemmän luonnon lähelle, oikeastaan korpeen kaupunkilaisten silmin katsottuna. Työkuviotkin hoitoalalla ovat järjestyneet mainiosti, ja jälkikasvulle löytyi Tuupovaarasta kesätyötä silloin kun sille oli tarvetta.

Katjaana on omaksunut naapuriapu-systeemin ja vaihdantatalouden: naapureilta voi saada vaikkapa puuntaimia ja antaa vaihtarina tuoreen kuhan tai luomumunia. Myös yhteisöllisyys on Katjaanalle tuttua, sillä hän on ollut mukana kylän yhteisissä jutuissa, kuten pitämässä Niiralanniemen majalla metsästyskoiraesittelyä Tuupovaaran koulun oppilaille.

Katjaanan lista kuvaa hänen kokemuksiaan Tuupovaarassa asumisesta. Tässä parhaat pointit:

• Kyllästyyköhän tähän joskus. Taas upea taivas tänä aamuna ja iltana.

• Mitä "normaalien" ihmisten lomaan kuuluu? Minun lomaani kuului metsää, kalastusta, metsää, pöljä kana, kalastusta, pari huonosti käyttäytyvää kalkkunaa .

• Joskus on vain pakko päästä päätä tuulettamaan oli keli mikä hyvänsä .

• Miten ihmeessä sitä voi ihmisestä näin mehtiläinen tulla.

• Unelma, jonka en enää uskonut toteutuvan tässä elämässä. Oma valjakko ja reki.

• Matkalla töistä kotiin oli pakko pysähtyä kolmesti – ihan vain ihastelemaan maisemaa!

• Syysfiiliksiä. Kun metsän kuiskausta ei voi olla kuulematta. Ihana syksy, lempivärini ja lempimaisemani !

• Ai että minä tykkään niin näistä nelivedoista, karvaisista ja vähemmän karvaisista . 

• Apuaaaaa! Miten täältä metsästä pääsee pois!?!? Nuo kaikki sienet haluaisivat mukaan – ja pussit ja korit on jo täynnä .

• Ulkona on taas niin kaunista.

• Polut kutsuivat tänäänkin. Kohtuuhaastavaa lenkkeilyä riistarikkaassa maastossa, jossa pitkospuut tooosi liukkaita ja välillä tarvitsi itsekin melkein nelivetoa . Mummokoira taas niin intopinkeänä ja kaikenhan kruunasi taas karhunpaska, johon se tällä kertaa ehti selälleenkin kempsahtaa .

• Talo on täynnä elämää ja lenkillä meinaa välillä mennä hihnat sekaisin. Ja päästään taas metsäautoteille kaahailemaan, kun on yksi vahva neliveto enemmän .

• Taidettiin just löytää paratiisi. Kilometreittäin ihanan pieniä teitä, eikä kovinkaan kaukaa kotoa .

• Lakatus ei ole jostain syystä ikinä ollut lempilajini . Siitä huolimatta löysin itseni ennen seitsemää aamulla suolta kompuroimasta paarmojen, itikoiden ja sammakoiden keskeltä. Ja yllätyksekseni en meinannut eksyä kuin yhdesti.

• Ei lopu hulina tästä talosta ihan heti!

• Onkiminen on intohimoni . Mies nauroi kerran, kun ongin tuntikausia sateessa . Katiskat pyytää aina. Ja nyt laitoin ensimmäisen kerran verkot pyytämään. Ja sitä tunnetta, kun sain verkoilla ensimmäisen saaliin . Kessukin oli yhtä innoissaan .

• Rankan työpäivän jälkeen on hyvä päästellä vähän höyryjä ulos. Se oli hyvä lenkki se. Sinne jäi päänsärkykin.

• Ja aina vain jaksaa ihmetyttää luonnon kauneus. Aamukahvihetki ja näkymä ikkunaruudun takaa. Tänään ei ole kiire mihinkään .

Katjaanalle metsästys ja kalastus sekä karvaisten ja siivekkäidenkin lemmikkien pitäminen eivät ole enää harrastuksia, vaan elämäntapa. Tuupovaaran veto- ja pitovoimasta kertoo erittäin hyvin se, että muutto Eimisjärvelle on ollut Katjaanalle hänen elämänsä paras ratkaisu ja hän aikoo pysyä täällä loppuelämänsä!

(Tekstin on koonnut Anne-Mari Tiainen vuonna 2026)